Clostridium difficilen vertaistukea löytyy mm.: 

http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference
=4500000000000202&posting=22000000033212500

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=
4500000000000202&posting=22000000028126224 

www.clostridiumdifficile.fi 
 

Duodecim 19.12.2007

http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=Clostridium
%20difficile&p_artikkeli=dlk00806  

Clostridium difficile -bakteerin aiheuttama ripuli (antibioottiripuli) 

Clostridium difficile -bakteeri on yleinen antibioottiripulin aiheuttaja. Bakteeri aiheuttaa epidemioita sairaaloissa, joissa potilaat ovat huonokuntoisia ja saavat usein antibioottihoitoja.

C.difficile kuuluu suoliston bakteeristoon. Sitä löydetään suurella osalla vastasyntyneistä mutta terveiltä aikuisilta enää muutamalta prosentilta. Valtaosalla ihmisistä bakteeri ei aiheuta ongelmia.

Bakteeri tuottaa itiöitä, minkä takia se säilyy pitkiä aikoja vuodevaatteissa, pinnoilla ja lattialla. Itiöt avautuvat elimistöön päästessään, ja bakteeri alkaa uudelleen lisääntyä sille suotuisissa elinolosuhteissa.

Eräät C.difficile -kannat tuottavat myrkkyjä (toksiineja), jotka aiheuttavat ripulia ja paksusuolen tulehduksen eli koliitin. Koliitin vaikea muoto on pseudomembranoottinen koliitti (PMC), joka on henkeä uhkaava tauti.

Oireet

C.difficilen aiheuttama ripuli voi alkaa antibioottihoidon aikana, mutta vielä päiviä sen jälkeenkin. Tavallisimmin ripulia edeltää kefalosporiini- tai fluorokinoloniryhmän antibiootti tai klindamysiini.

Tyypilliset antibioottiripulin oireet ovat pahanhajuinen vesiripuli, johon liittyy vatsakipuja ja -arkuutta, kouristuksia tai kuumeilua. Ripuli voi alkaa hoidon aikana tai jopa muutamia viikkoja lääkityksen lopettamisen jälkeen. Vaikeammissa tapauksissa ripuli voi olla veristä.

C.difficilen aiheuttama ripuli tunnistetaan osoittamalla toksiineja tuottava C.difficile-bakteeri ulostenäytteestä. Jos lääkäri epäilee tautia, hän pyytää laboratoriosta antibioottiripulin selvittämiseksi tarkoitettua ulosteviljelyä tai suoraan C. difficile -viljelyä ja toksiinin osoitusta.

Pseudomembranoottisen koliitin toteamisessa tarvitaan perä- tai paksusuolen tähystys. Tähystyksessä nähdään suolen seinämässä valkean kellertäviä plakkeja, jotka voivat sulautua yhtenäisiksi katteiksi eli pseudomembraaneiksi.

Hoito

C. difficilen aiheuttaman ripulin hoito tulisi aloittaa mahdollisimman pian. Ensimmäinen toimenpide on lopettaa mahdollisesti käytössä oleva antibioottihoito. Nestehoito aloitetaan tarvittaessa. C.difficile on herkkä metronidatsoli- ja vankomysiiniantibiooteille, joita molempia käytetään antibioottiripulin hoidossa.

Suun kautta annettava suoliston mikrobikorvaushoito (bakteerivalmisteet) ei ole täyttänyt sille asetettuja toiveita. Maitohappobakteerit (probiootit) eivät ole riittävän tehokkaita C. difficilen syrjäyttämisessä suolistosta. Parhaat tulokset on saatu Saccharomyces boulardii -hiivavalmisteella.

Ulosteen siirtoa lähisukulaiselta on käytetty hoitona Suomessakin. Pieni määrä ulostetta sekoitetaan fysiologiseen keittosuolaliuokseen ja ruiskutetaan paksusuolen alkupäähän paksusuolitähystimen kautta. Tämä hoito ei kuitenkaan ole vielä vakiintunut, ja sitä ovat toteuttaneet vasta muutamat suolistosairauksiin perehtyneet sisätautilääkärit ja kirurgit.

Sairaaloissa C.difficile -ripulia sairastavat potilaat hoidetaan omassa huoneessa tartuntojen estämiseksi.

Ehkäisy

C. difficile -ripuli uusiutuu helposti, ja siksi potilaan tulisi välttää antibioottikuureja, jos se suinkin on mahdollista. Toistuvien antibioottiripulien hoito tulisi keskittää samalle hoitoon perehtyneelle lääkärille.

Huolellinen käsihygienia on välttämätön ehkäistäessä C.difficilen leviämistä. Käsien saippuapesu tulee suorittaa huolellisesti lämpimällä vedellä, ja sen jälkeen kädet tulee kuivata hyvin kertakäyttöiseen paperikäsipyyhkeeseen. C.difficile -bakteerin itiöt eivät kuole alkoholikäsihuuhteen vaikutuksesta. Siksi alkoholikäsihuuhde ei korvaa käsien saippuavesipesua.